Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset

12.09.2017

‍Wertherin muistutus menneisyydestä

Tuskin yksikään saksalaisen kaunokirjallisuuden tuotos on yhtä tunnettu ja arvostettu sekä kirjallisuushistoriallisesti merkittävä, kuin Johann Wolfgang von Goethen kirjoittama kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset. Löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva traaginen rakkaustarina oli arvostettu ja noteerattu jo ilmestyessään, eikä teos ole suostunut poistumaan valokeilasta vielä tähänkään päivään mennessä.

Romaanin valtavaa suosiota huomattavasti kiinnostavampi asia on se, miten teos onnistuu toimimaan henkisenä turvapaikkana nykyajan länsimaalaiselle lukijalle aivan kuin se toimi aikansa saksalaiselle lukijayhteisölle vuonne 1774, jolloin teos ensimmäisen kerran julkaistiin.

Kun Nuoren Wertherin kärsimykset ilmestyi, oli eurooppalaisessa kirjallisuudessa tapahtumassa siirtymäliike klassismista romantiikkaan. Siinä, missä klassismin ihanteisiin lukeutuivat loogisuus ja järkevyys, romantiikka korosti aikaisemmin vähäteltyjä tunnekokemuksia ja näiden merkitystä yksilöille. Goethe oli pesunkestävä romantikko, jonka tekstistä välittyi puhdas tunnekokemus, joka teki vaikutuksen lukijoihin. He samaistuivat päähenkilö Wertherin sydänsuruihin.

Romantiikan ajan tunnekeskeisyyttä ei kuitenkaan enää ole olemassa. Elämme ajassa, jossa tunteiden sijaan korostetaan tehokkuutta. Irrationaalisia ja sentimentaalisia asioita vähätellään, kun taas loogisuus, pragmaattisuus ja ennen kaikkea taloudellisuus ovat pyhiä.

Edellä mainitun mukaisessa maailmassa pärjääminen on helpompaa Goethen kaltaisten romantikkojen avulla. Kun luin Wertherin kärsimyksestä, saatoin unohtaa modernin länsimaalaisen yhteiskunnan steriiliyden ja arkisen elämän harmaan ankeuden. Niiden sijaan pienen hetken ajan mieleni täytti Wertherin naiivi, mutta niin vilpitön ja niin kokonaisvaltainen tunnekokemus, että hetken ajan koin jälleen olevani inhimillinen ihminen, jonka määrittävät ihanan järjettömät tunnekokemukset, eikä markkinatalouden ja kulutuskulttuurin suorituskeskeisyydestä seurannut apatia.

On kaunista, miten Nuoren Wertherin kärsimykset onnistuu kantamaan mukanaan tunteiden merkityksen muistona romantiikan ajalta nykypäivään. Vaikka maailma ja yhteiskunnat muuttuvat, ihminen on yhä ihminen, eikä kone. Nuoren Wertherin kärsimykset toimii siitä loistavana muistutuksena.

Teksti: Touko Niskakangas

facebook twitter instagram