Kartanon historia 

Munsterhjelmien aikaisen uusklassistisen päärakennuksen suunnitteli A. F. Granstedt. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Håkansbölen historia

1500–1760
1760–1792
1838–1878
1878–1905
1905–2005

Håkansbölen kartanoalueen menneisyyttä on pystytty seuraamaan 1500-luvulle saakka. Paikalla sijaitsi tuolloin pieni Sotungin peräkylä nimeltä Hokonsbolle, joka tarkoittaa Hokonin uudistaloa. Nimensä se sai tilanomistaja Håkan Jönssonin mukaan.

Vuonna 1607 porvoolainen Botved Hansson otti haltuunsa Hokonsbollen kylän kaksi isännättömäksi jäänyttä tilaa, joista toinen oli Håkan Jönssonin tila. Hanssonin vaimolla Magdalena Mårtensdotterilla oli niihin perintöoikeus. Tila alkoi tehdä ratsupalvelua, ja siitä tuli rustholli 1610-luvulla.

Botvedin poika Elias Botvedsson osallistui 30-vuotiseen sotaan 25 vuoden ajan. Kiitokseksi hän sai vuonna 1645 kuningatar Kristiinalta rälssivapauden isänsä tilalle ”ikuisiksi ajoiksi”, eli tilan ei tarvinnut maksaa maaveroa. Samalla Elias aateloitiin Blylodiksi.

Rälssivapaus peruttiin Eliaksen pojan aikana, vuonna 1683, kun kuningas Kaarle XI toteutti Ison reduktion eli otti aiempia lahjoituksia takaisin valtiolle. Tilasta muodostettiin kuitenkin säterirustholli, joka säilytti verovapauden ratsupalvelusta vastaan. Tila sai nimekseen Fagerlund. Myöhemmin tilaan liitettiin aputiloja ja lampuotitiloja. Vuonna 1695 tilan osti sotakomissaari Johan Gripenberg. Hänen jälkeensä omistajaluettelossa on useita sotilas- ja muita virkamiehiä.

Vuonna 1749 omistajaksi tuli vänrikki Bernhard Wunsch, jonka esi-isät olivat omistaneet Westerkullan kartanon monessa polvessa. Wunschin aikakausi oli vain 11 vuoden mittainen, sillä hän myi säterirusthollin Johan Sederholmille vuonna 1760.‍


Johan Sederholmin aika 1760–1792

Johan Sederholm oli Helsingin seudun rikkaimpia porvareita. Porvarina hänellä ei olisi ollut oikeutta säterirusthollin omistamiseen, mutta hän oli saanut tähän erioikeuden kuningas Kustaa III:lta. Håkansbölen lisäksi hän omisti myös Herttoniemen ja Kumpulan kartanot.

”Kustaa III” ja ”Johan Sederholm” tervehtivät toisiaan Håkansbölen kartanopuiston avajaisissa vuonna 2011. [kuva: Pekka J. Heiskanen / Vantaan kaupunginmuseo]

Sederholmin aikana Håkanbölen kartanoa ja sen maita alettiin hyödyntää tehokkaasti. Tilalle muodostettiin puisto ja tilanhoitajaksi palkattiin pehtori. Lisäksi perustettiin viinanpolttimo, jonka tuotteita myytiin todennäköisesti Viaporin linnoitukselle. Kartanoon perustettiin kahdeksan uutta torppaa jo olemassa olleiden neljän lisäksi. Kylän asukasluku kasvoikin lähes 40 % vajaassa 20 vuodessa. Kartanon arkistossa on säilynyt useita Sederholmin allekirjoittamia asiakirjoja.

Johan Sederholm myi kartanon irtaimistoineen ja kotieläimineen vuonna 1792 asessori, varatuomari Carl Gustaf Krookille.‍


Omistajana A. L. Munsterhjelm 1838–1878

Kreivitär Munsterhjelmin tammikuja Håkansbölen kartanopuistossa [kuva: Pekka J. Heiskanen / Vantaan kaupunginmuseo]

Everstiluutnantti Anders Lorentz Munsterhjelm osti kartanon vuonna 1838. Hän rakennutti uuden päärakennuksen sekä useita ulkorakennuksia. Päärakennuksen suunnitteli arkkitehtioppinsa C. L. Engeliltä saanut A. F. Granstedt. Tyyliltään rakennus oli 1800-luvun alun uusklassismia. Se oli kaksikerroksinen hirsirakennus, jossa julkisivun vaakapaneelilla ja antiikin koristeaiheilla pyrittiin aikaansaamaan vaikutelma klassismin kivirakennuksesta.

Ulkorakennuksista Munsterhjelmien aikana rakennettiin pehtorintalo, leivintupa, veistotupa, käsityöhuone, pesutupa mankelihuoneineen, makasiini, talli, vaunuliiteri, navetta, riihi sekä torppia kartanokeskuksen ulkopuolelle. Puistoa laajennettiin ja muokattiin englantilaistyyliseksi maisemapuutarhaksi.‍


Zilliacus ja Andelin 1878–1905

Everstiluutnantti Munsterhjelm myi kartanon perhepiirissä 1878. Ostaja oli Munsterhjelmin tytärpuolen, kreivitär Lovisa Ehrnroothin puoliso, hovioikeuden auskultantti Konni Zilliacus (1855–1924). Zilliacuksen kiinnostuksen kohteina olivat hevoset. Kartanon kirjanpidossa onkin hänen ajaltaan runsaasti merkintöjä sekä työhevosista että ratsuista, ja lisäksi koirista ja saappaista. Hevosilleen Zilliacus rakennutti päärakennuksen läheisyyteen uuden loistotallin.

Konni Zilliacuksen rakennuttama talli 1920-luvun valokuvassa. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Zilliacus luopui kartanosta 1884. Ostaja oli sukulainen, Munsterhjelmin toisen tyttären Alinen puoliso Oscar Andelin (1840–1905). Tilan koko oli tuolloin 900 ha, josta viljellyn maan osuus 175 ha.

Andelin lopetti aktiiviuransa armeijan palveluksessa vuonna 1890 ja keskittyi täysin tilanhoitoon. Hän menestyi tehtävässä hyvin, vaikkei hänellä ollut maanviljelystä aiempaa kokemusta. Aivan 1900-luvun alussa päärakennus kunnostettiin ja maalattiin vaaleanruskeaksi. Oscar Andelin kuoli 1905, minkä jälkeen perilliset myivät kartanon Arvid ja Emilia Sanmarkille. Emilia Sanmark oli Munsterhjelmin tyttärentytär.‍


Kartanonisäntänä Sanmark 1905–2005

Arvid ja Emilia (Lilli) Sanmark ostivat kartanon 1905 ja päättivät ensitöikseen teettää vanhan päärakennuksen peruskorjauksen. Tehtävään palkattu arkkitehti Armas Lindgren sai heidät kuitenkin vakuuttumaan siitä, että remontin sijaan kannatti rakentaa kokonaan uusi päärakennus. Yhä paikallaan oleva jugendkartano valmistui 1908.

Arvid Sanmark oli aikonut omistautua maanviljelykseen, mutta heikko terveys esti suunnitelmien toteuttamisen. Arvid Sanmark kuoli 1908 ennen kuin uusi päärakennus ehti täysin valmiiksi. Hänen leskensä jatkoi tilanpitoa. Apuna oli Emilia Sanmarkin serkku Axel de la Chapelle sekä jo Andelinien aikana palkattu pehtori Alfred Malmgren.

Sanmarkin perheen lapset Beate-Sophie, Carl, Emelie ja Per Kasten istuvat Håkansbölen kartanon pääoven rappusilla. Rakennus on vasta valmistunut, eikä sitä ole vielä maalattu. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Perheen nuorimmasta pojasta Per-Kastenista tuli isäntä 1922. Hänen aikanaan kartano keskittyi suurmaanviljelyyn. Tilalle hankittiin lypsykone ja uusia traktoreita sekä rakennettiin uusia työväenasuntoja. Håkansböle oli yksi Suomen ensimmäisistä täysin koneelliseen maanviljelyyn siirtyneistä tiloista. 1920-luvulla Per-Kasten osti useita lämminverihevosia, joiden varsoja myytiin Helsingin ratsupoliisille.

Per-Kasten Sanmark avioitui 1932 ruotsalaisen Astrid Belfragen kanssa. Perhe lähti toista maailmansotaa pakoon Ruotsiin ja asettui sinne pysyvästi. Sotien jälkeen vain Per-Kasten asui Håkansbölessä ympäri vuoden, kun taas rouva ja lapset viettivät kartanossa vain loma-ajat ja juhlapyhät.

Kasvihuoneviljelyä laajennettiin erityisesti sotien jälkeen. Kartano alkoi keskittyä 1940-luvun lopulla ölykasvien viljelyyn, ja karjasta luovuttiin kokonaan 1951. Sanmark myi kartanon maista tontteja 1937–1942 Vaaralan omakotialueeksi, 1950-luvulla muun muassa Karl Fazer oy:lle ja 1960-luvulla Keskus-Satolle Hakunilan uutta asuinaluetta varten. Per-Kasten kuoli 1983 ja kartanon omistus siirtyi perikunnalle.

Sanmarkit käyttivät Håkansböleä loma-asuntona 1990-luvulle saakka. Perikunta laittoi kartanon myyntiin syksyllä 2002. Vantaan kaupunki päätti ostaa kartanon päärakennuksen tontin rakennuksineen 18.4.2005, ja se siirtyi kaupungin omistukseen elokuussa 2005.‍

RSS facebook twitter instagram youtube