Kartanon asukkaita

Iltapäiväkahvit Håkansbölen kartanon ylähallissa. Palmun vierellä istuu tilanhoitaja Alfred Malmgren, oven karmiin nojaa Beate-Sophie Sanmark, oikealla keskellä istuu hänen äitinsä Emilia (Lilli) Sanmark. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Håkansbölen kartano on ollut aikojen kuluessa satojen ihmisten koti ja työpaikka. Kartanon omistajaperheiden lisäksi kartanon alueella on asunut ja työskennellyt lukuisia piikoja, renkejä, käsityöläisiä, puutarhureja, lastenhoitajia, taloudenhoitajia, pehtoreita, karjakkoja ja torppareita.‍

Kartanon emäntä Emilia Helena Sofia (Lilli) Sanmark (os. Antell) (1873–1918)

Lilli Sanmark os. Antell oli Håkansbölen 1800-luvun puolivälissä omistaneen kreivitär Fredrika Munsterhjelmin tyttärentyttären tytär. Lilli avioitui Arvid Sanmarkin (1866-1908) kanssa 1884. Pariskunta muutti Oulusta Helsinkiin Arvidin Nordiska Föreningsbankenissa aloittaman työn perässä.

Lilli ja Arvid Sanmark istuvat olohuoneessaan 1800-luvun lopussa.
Lilli ja Arvid Sanmark Oulun kodissaan n. 1894. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Arvidin huonon terveyden vuoksi pari päätti ostaa Håkansbölen kartanotilan ja toivoi maalaiselämän auttavan isännän heikentyvään terveyteen. Sanmarkit muuttivat Håkansbölen kartanon uuteen päärakennukseen heti sen valmistuttua 1905. Pariskunnalla oli neljä lasta Carl, Emelie, Beate-Sophie ja Per Kasten, jotka seurasivat Bulevardin kodista lastenhoitajineen kartanolle.

Jäätyään leskeksi vuonna 1908 Lilli emännöi suurta kartanotilaa apunaan kahdeksan sisäpalvelijaa, pehtori vaimoineen sekä suuri työväen joukko, joka hoiti pelto- ja metsätyöt. Lilli tunnettiin avokätisenä ja huolehtivaisena emäntänä. Hän toivotti aina ystävänsä tervetulleeksi kartanolle ja luovutti Bulevardin talonsa sukulaistensa asuttavaksi.

Neljä lasta pelaa korttia, taustalla kaksi lastenhoitajaa
Sanmarkin lapset korttipelin ääressä 1904. Takana vasemmalla lastenhoitaja Fina. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Lillin ajasta kartanon emäntänä kertovat 1900-luvun alusta säilyneet valokuvat. Yhdessä kuvista Lilli istuu ryhdikkäästi ystäviensä ja palvelusväen ympäröimänä, kun herrasväki on kerääntynyt yläkerran halliin päiväkahville. Monen Lillistä kertovan valokuvan, kauppakuitin, vaatteen ja astian lisäksi kaupunginmuseon kokoelmiin on saatu Lillin sirot valkoiset hääkengät, joita koristavat pienet silkkirusetit.

Pehtori Frans Malmgren (1856–1933)

Pehtori Malmgren perheineen 1800 - 1900-luvun vaihteessa.[kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Pehtori Frans Alfred Malmgren palveli Håkansbölen kartanon tilanhoitajan tehtävässä ensin Andelinien ja vuodesta 1905 lähtien Sanmarkien perhettä. Malmgren tunsi Håkansbölen maat, pellot, metsäpalstat ja tilanhoitoon tarvittavan kaluston. Hän johti pehtorina maataloustöitä, kirjanpitoa ja oli isännän tärkein ja läheisin apu.

Malmgren työskenteli pehtorina vuodesta 1888 ainakin vuoteen 1922, jolloin kartanolle tuli talon henkikirjojen mukaan uusi pehtori Grinholm. Malmgren asui kartanon pehtorintalossa kuolemaansa eli vuoteen 1933 saakka.

Malmgrenin vaimo Olga Malmgren teki myös elämäntyönsä kartanolla ja oli emännän apuna kaikessa tarvittavassa. Olgan ja Fransin tytär Agda Malmgren syntyi kartanolle ja eli siellä koko elämänsä vuoteen 1988 asti.

Pehtori ja rouva Malmgren Pehtorintalon eli Gula husetin kuistilla 1914.[kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Agda jatkoi vanhemmiltaan opituin taidoin pehtorin tehtäviä ja hoiti esimerkiksi kartanon kirjanpitoa vielä 1980-luvulla. Hänestä muodostui äitinsä tavoin tärkeä, turvallinen hahmo isäntäperheen Sanmarkien lapsille. Sanmarkien lapset kutsuivatkin häntä muumimammaksi.

Lastenhoitaja Adolfina Mattson (1859–1945)

Adolfina ”Fina” Mattson oli syntynyt Hämeenlinnassa 1859 suomenkieliseen perheeseen. Fina sai vuosina 1886 ja 1889 kaksi aviotonta lasta, Juhon ja Hilman. Ei ole selvää, olivatko lapset mukana Finan työpaikoilla, vai oliko Finan annettava lapsensa kasvattiperheeseen tai lastenkotiin, jotta pystyi itse työskentelemään ja ansaitsemaan perheelleen elantoa. Lapset muuttivat joka tapauksessa Hämeenlinnasta Helsinkiin 1897. Tällöin Fina oli työskennellyt jo vuoden Helsingin Etelärannassa Sanmarkien perheessä.

Sanmarkien perheen palvelukseen Fina tuli vuonna 1896, kun perheeseen oli syntynyt tytär Emelie. Perheessä oli lopulta neljä lasta, Arvid, Emelie, Beate-Sophie ja Per Kasten, joita kaitsemaan tarvittiin ainakin kaksi hoitajaa. Håkansbölen kartanolla Fina hoiti erityisesti Emelietä. Finan ja Emelien välille syntyi lämmin suhde, jonka voi nähdä aikuiseksi varttuneen Emelien Finalle lähettämistä kirjeistä, korteista ja lahjoista.

Olga Malmgren ja Fina Mattson viihdyttävät Beate-Sofien tytärtä 1923. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Finasta on säilynyt myös useita valokuvia kartanon arkistossa. Hänen jäämistöönsä kuulunut matka-arkku löytyi Håkansbölen kartanon vintiltä 2005, kartanon siirryttyä Vantaan kaupungin omistukseen. Arkun sisällöstä oli mahdollista päätellä ainakin osin Finan elämäntarina valokuvien, virkatodistusten ja kirjeiden avulla.

Eläkkeelle jäätyään Fina asui omassa huoneessaan kartanon keittiön yläpuolella. Finasta huolehdittiin kartanolla hänen kuolemaansa saakka: Finaa hoitamaan palkattiin yksityinen hoitaja. Viimeisen leposijan Fina sai Östersundomin kappelin hautausmaalta.

Per Kasten Sanmark (1900–1983)

Per Kasten Sanmark oli Håkansbölen kartanon omistajien Arvid ja Lilli Sanmarkin neljästä lapsesta nuorin. Per Kasten eli sisarustensa kanssa kartanolla värikkään lapsuuden tilan työväen, pehtorin perheen ja lastenhoitajien ympäröimänä. Isänsä Arvidin lapset menettivät hyvin varhaisessa vaiheessa 1908.

Per Kasten Sanmark venäläisten sotaharjoitusten aikaansaamilla kuopilla Kormuniityllä 1915. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

Äiti-Lillin kuoltua 1918 perivät sisarukset kartanotilan. Kumpikin siskoista avioitui saksalaissyntyisen miehen kanssa ja muutti Baijeriin. Isoveli Carl muutti Helsinkiin ja työskenteli Svenska samskolan rehtorina. Per Kasten ryhtyi isännöimään tilaa vuonna 1922 lunastettuaan sisarustensa osuudet kartanosta. Per Kastenin apuna oli vanha pehtori Malmgren sekä uusi nuorempi pehtori Grinholm.

Per Kasten avioitui tukholmalaisen Astrid Belfragen kanssa 1932. Nuoripari teetti kartanon päärakennukseen heti laajan remontin. Kartanon sisustusta vaalennettiin ja jugendajan koristelut maalattiin peittoon. Per Kasten ja Astrid saivat neljä lasta, jotka sotatalven jälkeen muuttivat pysyvästi Tukholmaan. Astrid ja lapset palasivat kuitenkin aina viettämään kesälomansa kartanolle.

Per Kasten hoiti tilaa Håkansbölessä ympäri vuoden. Hän uudisti kartanotilaa jo 1920-luvulla rakennuttamalla uuden maatalouskeskuksen ja useita työväenasuntoja. Myöhemmin hän kehitti toimintaa perustamalla sahan ja leikkokukkiin keskittyneen kauppapuutarhan. Per Kasten omisti kartanoita myös Ruotsista. Hän rahoitti uudet Ruotsin maaomistukset lohkomalla ja myymällä Håkansbölen laajoista maa- ja metsäalueista tontteja esimerkiksi Fazerille. Myös Hakunilan asumalähiö rakennettiin kartanotilasta 1960-luvun lopussa lohkotuille maille.

Per Kasten Sanmark Håkansbölessä 1945. [kuva: Vantaan kaupunginmuseo]

RSS facebook twitter instagram youtube